Tiedätkö olon, jolloin tunnut tavallaan painautuvasi kasaan ja jokin velloo sisälläsi? Ei vatsassa välttämättä, vaan jaloissa, päässä, rinnassa, joka puolella. Ihan kuin jokin painaisi sinut läjään.
Mielenkiintoinen olo ja tunne, jonka olen kokenut ainakin riidellessäni, syyllisyyttä tuntiessani ja yksin ollessani.
Tänään koin tuon olon taas, en tiedä miksi. Liekö mitään syytä edes ollutkaan?
Kuvittelin vain Brunon tunteneen samalla tavalla useasti.
Suhteeni Brunoon? En oikein tiedä mikä se on.
En minä haluaisi olla kuten hän, vaikka ne tietyt samaistumiset olen kokenut. Luulen kaikkien kokevan, jos tutustuisivat häneen. Ainakin jotain. Jokaisessahan meissä on jotain samaa, silmät, korvat ja jotain elämässä.
Osaan kuvitella mitä asioita jotkut ehkä vertaisivat minun ja hänen elämästään toisiinsa. Minä en menisi kuitenkaan vertaamaan. Me painimme eri sarjoissa, olen höyhensarjalainen, vaikka varmasti painan häntä enemmän.
Tulisimmekohan silti juttuun? Jos tulisimme, niin missä parhaiten? Mikä olisi meidän paikkamme? Näitä asioita miettiessäni, olen koko ajan varmempi siitä että meidän ei kuulu edes esittäytyä toisillemme.
Hän on varmasti hyvä mies, vaikka uskon hänen olevan jälleen siellä missä hän oli ennen eräitä naapureitaan.
Kaikesta huolimatta aion kirjoittaa hänelle, jahka aika on kypsä.
Nyt skoolaan. Kraanavedellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti