huominen voisi olla eilinen

annoin helmeni sioille
kiiltävät, kauniit helmet
väärissä sorkissa
timanttini tiputin sormien välistä syvyyteen
hitaasti, takaisin poimimatta

käperryn lattialle
koittaen tarttua muistoihin jotka eivät tartu takaisin
tulevaisuus hyökkää varjoina, kauhukuvina silmiini
ja minä olen ne sulkenut

sijaan vuoteeni jossa en nuku
makaan, katson taivasta vain katto tielläni
hukun tulevaan, uudestaan ja uudestaan

jokapäiväinen puuro edessäni
päivä päivältä mauttomampi
syö niin jaksat seuraavalle lautaselle

saanko helmet takaisin sian teurastamalla
timantin pohjattomasta etsien

älä ole minä

toisinaan päivät menee
ne on hyviä päiviä, ei tarvitse kitua

istunut autossa toistatuhatta kilometriä
menettäen hermoja toisten ongelmiin
mielessä toivoo toisen olevan viisaampi

ja auttaako puhe toisiin?

no auttoiko sinuunkaan?

pää sanoo kop kop ja haluat pois
toinen antaa palatsinsa käyttöösi
saisit vähän levätä yksin
silti ei ole niin onnellinen
että jaksaisi kiittää toista
ainakaan niin paljoa kuin ansaitsisi

vähäinen ja salattu kateus

asiat jotka jätän kirjoittamatta
eivät kaiu toisten silmiin
lukijoita ei ole
silti seinilläkin on korvat

keitän kahvia
mietin kenelle voin sanoa ja mitä
harvoja, sattumalta valittuja

ihminen jota pidin raukkana
elää enemmän sitä elämää jota kaipaan
silti en vaihtaisi paikkoja

annan muitten matkustaa seikkailusta toiseen
seuraan kaukaa
nauran silloin kun pitää
ja itken